2011 kuvin ja äänin

Vuosi 2011 oli ehkä elämäni upein vuosi.

Vuosi kuvina:

2011 olen toiminut Jyvioni ry:n (Jyväskylän Vihreät Nuoret ja Opiskelijat) toisena puheenjohtajana kumppaninani Janne. Tässä kuvassa on minun ja Jannen lisäksi vuoden 2012 puheenjohtajat Neea ja Marjo.


Vihreisiin touhuihin liittyen, olin myös viime vuonna Vihreiden puoluekokouksessa, joka oli mahtava reissu. Kuvassa Jyvionin edustajat puoluekokouksessa.


Siskoni sai kesällä kolmannen lapsensa tehden minusta tripla-tädin. Neito sai nimekseen Lotta Liisa Justiina.


Värjäsin viime vuonna myös tukkani vaaleaksi. Minulla on ollut punainen tukka vuodesta 2005 lähtien, joten tämä on ollut enemmän tai vähemmän suuri identiteettiuudistus. Kuva Casino Royale-bileistä, en normaalisti pukeudu näin...


Kävin keväällä lomalla Englannissa, jossa tutustuin Franiin ja Carrieen (ja Damianiin, joka tämän kuvan otti).


Parasta kaikista on kuitenkin ollut työni. Mulla on maailman parhaat työkaverit ja nautin joka ikisestä päivästä töissä. Olen myös päässyt reissailemaan, mm. Lahdessa, jossa kauppakeskuksessa pelautettiin Jelly Warsia.


2011 ostin myös itselleni kodin. 41m2, kaksi huonetta, kokonaan minun.
Olohuone:

Makuuhuone:


2011 Uuden Vuoden juhlat Casino Royale -teemalla, joissa juhlistin myös 23-vuotissyntymäpäiviäni olivat ihanat, etenkin kun värisevä viiksimieheni yllätti minut pääsemällä paikalle.



Vuosi ääninä:
Dave McPhersonin Last Year on biisi, jota olen kuunnellut paljon. Viime vuonna ja nyt alkuvuodesta. Hienot lyriikat.

Vuoden lempibiisi oli InMe - Saccharine Arcadia.

Alkuvuodesta erosin toistaiseksi pitkäaikaisimmasta parisuhteestani, ja olin aika hukassa elämäni suhteen kaikin puolin. Ei ollut suunnitelmaa miten eteenpäin, en osannut sanoa mitä haluaisin elämässäni tehdä, joten silloin soi paljon Dar Williamsin February.

Syksyllä loppui toinen, vain muutaman kuukauden pituinen suhde ja molempien erojen fiilikset kulminoituu aika hyvin Krezipin Fine -biisiin.

Tänä vuonna olen ikävöinyt paljon. Yhden tietyn ihmisen ikävöiminen kulminoituu kolmeen biisiin.
-Angus and Julia Stonen Silver Coin on biisi, jota kuuntelin paljon Englannin reissun jälkeen, kun mukaan tuli napattua heidän levynsä.
-InMe:n Chamber on jo vuodesta 2005 lähtien ollut tämän ihmisen kohdalla tärkeä biisi. Alkuvuonna kyseinen ihminen ei ollut millään tavalla osanä elämääni, ja silloin kuuntelin melkein repeatilla monta kuukautta tätä biisiä. I know that you are gone, but you're still a part of me, your spirit still holds on playing cards with me. Emotions in this truck, made for if you dream and if my heart should stop, I'll still be thinking of you and me.
-Lady Antebellumin Need You Now:n lyriikat taas iskevät kyseisen henkilön kohdalla ihan täysillä.

Kuuntelin paljon myös Don Johnson BIg Bandin Private Intensionsia. Mahtava biisi. Kyseinen biisi soi melkein koko junamatkan Lincolnista Lontooseen, kun sydän huusi ikäväänsä.

Englannin reissun jälkeen koitin liikkua eteenpäin elämässäni, öisin soi paljon The Scriptin The Man who can't be Moved, koska How can I move on when I'm still in love with you.

Marras- ja joulukuussa alkoi ensimmäistä kertaa vuoden 2005 jälkeen, että ehkä oikeasti pystyn pääsemään elämässä eteenpäin ja lopettamaan ikävöinnin. Loppuvuodesta soi paljon Eva Cassidyn Songbird.

Vielä on mainittava uusi musiikillinen löyty viimeiseltä vuodelta, sillä vaikken osaakaan yhtä biisiä osoittaa, niin Breaking Benjamin on vuoden toiseksi kuunnelluin bändi. Mahtava, mahtava bändi.

Paratiisiin mun kanssa!

Ollaan toissa viikolla julkaistu uusi mahtava peli, Star Diamonds Paradise. Kyseinen tuote löytyy Badalle, iOS-laitteille, Nokian Symbianille, Meegolle, Maemolle ja Androidille.

Nokia Store
Android Market
Samsung Apps
Apple App Store, Star Diamonds Paradise
Apple App Store, Star Diamonds Paradise Free

Mahtava peli, kannattaa tsekata!

Breaking up sucks.

Parisuhteiden loppumiset on aina perseestä, on itse erossa jättävä tai jätettävä osapuoli. Erosta selviytymiseen on monenlaisia keinoja, aika kuulemma parantaa haavat. Itse en jaksa venailla, joten olen luonut itselleni soittolistan biiseistä, jotka itselläni liittyvät jollain tapaa eroon. Tämän listan pointtina on laittaa tunteet heittelemään ylienergisen I DON'T NEED YOU-musiikin ja äärimmäisen surkumärinäangstimusiikin mukana laidasta toiseen, jolloin melko pian väsyy mielen ailahteluihin, ja ei jaksa angstata.

En nyt rupea kirjoittamaan biiseistä kertomaan sen enempää. Olen järjestänyt biisin jotakuinkin sen mukaan missä järjestyksessä niitä ajan kanssa kuuntelen.

Kaikki alkaa tästä:
Krezip - Fine

Anathema - A Natural Disaster

Linkin Park - In the End

PMMP - Päiväkoti

Club For Five - Ei Se Vaan Ole Niin

Maija Vilkkumaa - Mun Elämä

InMe - Daydream Anonymous

...tässä vaiheessa ollaan jo aika kantavalla jäällä:
Me & My - Dub-i-Dub

Alanis Morissette - Torch

Kapasiteettiyksikkö - Erobiisi

The Script - Breakeven

Kanye West - Coldest Winter

Ladytron - Destroy Everything You Touch

Sugababes - Hole in the Head

Newton Faulkner - Straight Towards The Sun

3 Doors Down - When It's Over

Pink - So What

InMe - In Loving Memory

...ja päättyy tähän:
Mariska - Yksinäinen Susi

En väitä, että listan kuunteleminen kerran läpi ratkaisee kaiken, mutta jotakuinkin nämä biisit löytyvät soittolistalta erossa kuin erossa. On toki jokaisen eron aikaan spesifejä biisejä, mutta jätin ne nyt pois.

(Tähän listaukseen on valittu keskeisimmät, koko listan löydät Spotifysta, jos kukaan sitä enää käyttää.)

Home is where your heart at.

Mä rakastan mun uutta kotia. Ja, no, pakkohan se on, kun sen on ostanut (pakko mahtua kun on vihitty). Siellä on tilaa, ja oon saanut rempata (tai isi remppas) sen juuri sellaiseksi kuin haluan. Siellä on myös ihanan paljon tilaa, kaksi huonetta kokonaan minun.

Sisustusprojekti on vielä vähän kesken, mutta etenee vähitellen. Akuutti tarve olis dvd-hyllylle ja tahtoisin myös uuden sohvan. Tunnelmaa tykkään luoda laittamalla useita pöytälamppuja ympäri kämppää, niin on vähän hämyisempää. Ja toki kynttilöitä. Alla vähän kuvia, miltä näyttää tällä hetkellä.


Olohuoneen sisutus on tollainen musta-puna-sini-valkoinen, inspiraationa Iso-Britannian lippu. Haluaisin harmaan, sinisen tai mustan sohvan, mutta ne mitä haluan, maksaa useita satoja, ja just nyt ei oo varaa.


Olohuoneessa on tollainen lipasto, joka on täydellinen JA maksoi Etolassa 40 euroa. Lastulevyähän se on kokonaan, mutta toimii hyvin ja mun levykokoelman sai mahtumaan alalaatikoihin. Lipaston päällä on pientä Lontoo-roinaa.


Sain ystävältä ilmaiseksi(!!!) 42" telkkarin, ja se on ihana. Onneksi ostin tarpeeksi leveän tv-tason ikeasta. DVD:t näkyy oikeassa reunassa, tällä hetkellä ne on vaan kasassa, mutta haluaisin Ikeasta Benno dvd-pylvään.


Keittiön kaakelit maalattiin (tai isä maalas). Edellinen väri oli kuvottava beigenruskeanoksennuksen värinen, nyt on maalattu samalla kun olohuoneen seinä. Ihanaa, että on oma keittiö ja paljon kaappitilaa.


Makuuhuoneen väritys on vihreää ja violettia, kaksi lempiväriäni. Seinä on täydellinen violetti, päiväpeitto on vihreä ja muu sisustus on sitten vähän vapaampaa. Makuuhuoneeseen tarvitsisin uudet verhot ja ehkä jonkun sängyn, tällä hetkellä vain kaksi 120cm patjaa päällekkäin.


Ekstrana vielä torstainen fiilistely, oli niin ihanan sateinen päivä, että laitoin kynttilöitä ja pöytälamppuja päälle ja katsoin televisiosta frendejä.

Tältä näyttää tällä hetkellä.

Sankareita

Oon tässä viime aikoina pohtinut paljon elämää, minua ja minuutta. Mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen, että minusta on kasvanut juuri tällainen. Ja etenkin, että ketkä ovat vaikuttaneet elämääni niin, että olen nyt, tässä hetkessä, tällainen minä. Jätän parisuhteet tästä pohdinnasta pois, sillä niitä on taustalla jokunen, ja jokainen on vaikuttanut tavallaan.

Ensimmäinen idolini lapsuudessa oli Belle Kaunottaresta ja Hirviöstä. Kirjoitin aiemmin jo tekstin Kaunottaresta ja Hirviöstä, jossa mainitsin aiheesta. Kuten kirjoitin, koin ja koen kuuluvani jonnekin muualle, ja on tuntunut, että elämässä on oltava muutakin.

Disneyn Ariel Pienestä Merenneidosta on myös ollut idolini, tosin ei niin suuri idoli kun Belle, mutta Arielin takia aikoinaan värjäsin hiukseni punaiseksi, ja vaikka toisinaan (kuten juuri nyt) haaveilen jonkun muun värisestä tukasta, punainen on silti aina ollut se, johon palaan.

Heidi Hautala on ollut idolini viimeiset 12 vuotta. Ennen vuoden 2000 presidentinvaaleja lähetin hänelle fanisähköpostia, ja kertoo todella paljon ihmisestä, jos jaksaa aktiivisesti vastata varhaisteinin sähköpostiin, ja olemme toisinaan vieläkin yhteydessä. Heidin (ja isäni) takia olen lähtenyt mukaan poliittiseen toimintaan, ja arvostan Heidiä hurjasti, vaikken enää poliitikon urasta haaveilekaan.

Mulla on aailman paras isä. Isi on ollut tukena ja turvana kaikissa elämäntilanteissa, ja oon aina voinut luottaa isään. Arvostan isässäni - ja olen aina arvostanut - hurjan paljon sitä, että hän miettii aina mitä sanoo, eikä koskaan ärähdä aiheetta. Muistan tasan yhden kerran elämästäni, että isä on korottanut ääntään minulle (ja silloinkin ihan täysin aiheesta). Isä on ollut tukena niin rahallisesti kuin henkisestikin läpi koko elämän ja on mahtavaa, että nyt kun on työssäkäyvä ja pärjää ite, voi maksaa isälle takaisin asioita.

9 vuotta vanhempi siskoni on aina ollut esikuva minulle. Pienenä musiikkimakuni muuttui kovasti siskon myötä, ja oikeastaan vieläkin muutamat lempibändit tai -artistit on sellaisia, joihin olen siskoni kautta oppinut (Alanis Morissette, Tori Amos, Pink Floyd, Mana Mana...). Siskoni on kaunein ihminen, jonka tiedän. Nyt siskollani on kolme lasta, ja vierestä seurattuna hän on aivan mahtava äiti. Isosiskoni on ihmeellisen tervejärkinen, tasapainoinen ja ollut kaikessa tärkeä tuki ja turva.

Ystäviä, jotka ovat vieneet elämässä eteenpäin, on melko monta, mutta suurimpana inspiroijana on toiminut Annamari, joka on ihan uskomaton selviytyjä ja jota arvostan hurjasti. Ollaan Annamarin kanssa tunnettu jotakuinkin 12 vuotta, ja vaikka asutaan eri maissa, niin juttu jatkuu aina siitä mihin se on jäänyt.

Tässä nyt on lueteltu ihmiset, jotka ovat vuosien varrella vaikuttaneet, muuttaneet tai inspiroineet minua eniten. Kuitenkaan en väheksy joka ainoan ystävän tuomaa onnea ja muutosta. Kiitos teille.

Jelly jelly jelly jelly!

Mulla on mainio työ. Voisin hehkuttaa sitä jokaikinen päivä, kuinka menen aamuisin mielelläni töihin ja kuinka mielenkiintoista työni on ja kuinka paljon tykkään työkavereistani, omasta toimistostani, pomostani, työnkuvastani, tittelistäni ja siitä, että en ole enää syrjäytynyt eläkeläinen vaan työssäkäyvä, veroja maksava aikuinen.

Viime viikolla sitten julkaistiin uusi peli, joille meillä on kovia odotuksia. Jelly Wars, jonka voi ladata iPhonelle, Symbian ^3:lle ja Androidille. Ja lisää tulee. On tullut paljon hyviä arvosteluja pelistä ja musta on ihan uskomattoman siistiä olla mukana tuollaisessa projektissa. Uskon ihan täysillä, että tästä tulee jotain suurta.

Sen lisäksi, että haluan mainostaa Jelly Warsia muutenkin kaikkialla, laitan tännekin (jota kukaan tuskin edes lukee), sillä mun nimi löytyy pelin creditseistä kahdesta kohtaa. Tää on varmasti isointa, mitä mulle on ikinä tapahtunut. Minä olen ollut mukana jossain tällaisessa. Ihan uskomaton tunne. Jos joku tätä lukee, niin suosittelen testaamaan Jellyä.

Syksyisiä fiiliksiä

Syksy on tulossa, voin haistaa sen. Aamuisin kun lähtee töihin, pelkkä huppari ei meinaa riittää takiksi ja sormia paleltaa. Uudessa asunnossa ei ole enää kokoajan kuuma, ja illat ovat pimeitä. Arkisin kaikkein parasta on tulla kirpeän viileässä aamussa töihin ja töistä päästyä mennä uuteen kotiin istumaan sohvalle ja neuloa samalla kun katselee leffoja. Ostin Novitan Kelo-lankaa, josta teen itselleni kelta-oranssit lapaset. En edes muistanut miten kivaa neulominen on.

Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani. Elän jotenkin kouluvuosittain, niin syksy tuntuu aina uudelta alulta, ja tekee mieli pistää elämä remonttiin ja aloittaa uusia harrastuksia. Syksyisin olen innokkaimmillani, ja haluaisin tehdä jotain uutta, muuttaa jotain elämästä. Toisaalta, koska olen perusluonteeltani angstisen melankolinen, syksy on turvallista aikaa. Kaipuuta, ikävää, melankoliaa...

Koska syksy tulee, myös soittolista muuttuu. Aiemmin listasin Spotifyyn tekemäni soittolistan jokaiselle 12 kuukaudelle, mutta syksyfiiliksissä teen listan syksyisistä biiseistä.

Tämän syksyn biisit

Viime talvena löysin Dolores O'Riordanin October-biisin. Kuuntelin tätä viime joulu- ja tammikuussa aika paljon, mutta biisi on fiilikseltään ihanan syksyinen, ja no, nimihän ihan vähän vain viittää syksyyn.

Yksi viime talven löydöistä oli myös Daughtryn September. Laulajan (joka on vissiin joku American Idol-kilpailija) ääni on älyttömän ihana, ja sopivassa mielentilassa tää melkein alkaa itkettämään (no, oikeen sopivassa mielentilassa mua itkettää ihan kaikki kuten tämä uutinen). In the middle of September we'd still play out in the rain. Nothing to lose but everything to gain. Reflecting now on how things could've been. It was worth it in the end.

Sadistikin November on huikea biisi. Muhun iskee kovasti räppimusiikki, johon on sämplätty (kaamea sama btw) klassista musiikkia. Biisi on sanoitukseltaan ja tunnelmaltaan älyttömän melankolinen - aivan sopiva siis syksyyn.

Haste the Dayn Autumn onnistuu musiikillaan kiteyttämään mun syksy-fiilikset. Haikeus, melankolia, ikävä, mutta silti jotenkin toiveikas.

Hungry Lucyn To Kill A King on melko uusi tuttavuus, mutta se on soinut viimeisen kuukauden aikana hyvin paljon. Oikeastaan koko Hungry Lucyn To Kill A King-albumi on ollut kuuntelussa, mutta nimikkobiisin lyriikat kolahtivat eniten. Tunnelmaltaan mahtavan syksyinen.


Jokavuotiset syksybiisit

Syksyn vakiobiiseihin kuuluu Evanescencen October. Olen kuunnellut kyseistä biisiä aina 1. lokakuuta vuodesta 2003 lähtien. Biisi kulkee mukana, vaikka kaikki muuttuisi. Lokakuu on lempikuukauteni, keskellä syksyä, mutta etenkin loppukuusta voi jo tuntea talven tulemisen. Aika usein ensiluntakin on satanut jo lokakuussa.

Viimeisen kolmen vuoden aikana syksybiisien joukkoon on sopivasti sujahtanut Porcupine Tree - Trains. Always the summers are slipping away, find me a way to making it stay osuu mainiosti syksyiseen melankoliaan ja pieneen menettämisen tunteeseen, vaikka en kirjaimellisesti kesää kaipaakaan.

Diary of Dreamsin End of Flowers on toiminut yhtenä syksynalottajaisbiiseistä jo vuodesta 2004. Diary of Dreams on yksi pitkäaikaisimpia lempibändejäni ja End of Flowers -albumi on yksi parhaista, mutta tää biisi on aika vähäisellä kuuntelulla, paitsi alkusyksyisin. Lyriikat ovat yksinkertaisuudessaan aivan mahtavat.

Pure Reason Revolutionin Goshens Remains ja Bullitts Dominae ovat syksybiisejä vuodelta 2008. Kuuntelin näitä kahta hurjasti 2008 kesällä ollessani Kangasvuoressa. Kahden viikon aikana loka-marraskuussa muuttuu luonto ihan käsittämättömän paljon. Kuljin tuolloin paljon Kangasvuoren metsässä ja kuuntelin näitä kahta biisiä.

Bleak Feat. Ana Johnsson – Fate
on elokuvasta Jadesoturi, josta pidän melko paljon. Koko leffa on visuaalisesti yhtä syksyä, ja tämä biisi taas kiteyttää (ainakin minulle) koko leffan syksyisyyden.

Anatheman Lost Control on kokonaisuudessa ihan uskomattoman hieno. Lyriikat iskee täysillä, ja biisi on kaikessa melankolisuudessaan tajuttoman syksyinen.

Apulannan Kaksoishuiput on lempibiisini koko bändiltä. Kuuntelin tätä pienenä, angstisena teininä pimeässä kynttilänvalossa. Vieläkin, 10 vuoden jälkeen, tykkään biisistä. Ei sitä vissiin kauhean paljon musiikkimaku oo muuttunut siitä kun olin 12.

Tori Amosin Cornflake Girl on tosi elokuinen biisi, ja vaikka logiikkani mukaan elokuu ei ole syksyä, niin tää kantaa kyllä pitkälle syyskuuhun, kun lehdet kellastuvat, mutta ei ole vielä sateista ja loskaista.

Emilie Autumn ei ole minulle yleisesti syksymusiikkia, vaikka esittäjän nimessä syksy onkin. Opheliac on kuitenkin ehdottomasti yksi syksyisimpiä biisejä tällä listalla. Syksyn melankolia ja äärettömän voimauttava biisi.

InMe:n Chamber on yksi kaikkien aikojen lempibiiseistäni, ehkä jopa se ykkönen. Parhaimmillaan biisi on syksyllä, kun ulkona sataa, kämpässä palaa kynttilät ja makaa maassa pimeässä.

Alien Ant Farm on yksi guilty pleasure -bändeistäni. Heidän Summer-biisinsä kertosäe nuorempana kiteytti minun koko minuuteni, ja ehkä se nykyäänkin vähän pätee. Tried to give you summer, but I'm winter. Wish I could make you spring, but I fall so hard.

Poets of the Fall on yksi lempibändeistäni ja suurin osa heidän biiseistään ovat syksybiisejäni. Valikoin tähän listattavaksi tämän hetken lempibiisini, Clevermindin. Ihan vain, koska lyriikoissa sanotaan Look the leaves are dead, the moments gone, there's no surrender.

Jos joku sattuu tätä lukemaan, niin olisin kiitollinen, mikäli suosittelisit jotain omia syksybiisejäsi.

Nukkeja ja nimiä

Olen viime aikoina miettinyt paljon nimiä. Lastenhankinta ei ole omalla kohdalla vielä (onneksi) ajankohtaista, mutta koska vihdoin löysin Sen Oikean, BJD-nukkejen harrastaminen on alkanut viemään pikkusormen sijasta koko käden (lyhennys ei tule sanoista blowjob doll vaan ball-jointed doll). Tykkään nimistä, joilla on merkitys tai tarina. Kiinnostus nimiin on varmaan lähtenyt omastani, mulla on aika erikoinen nimi ja nimellä on tarinakin. Vanhempani liftasivat häämatkallaan ympäri Euroopan, päätyivät Kreikkaan ja Ateenan satamasta hyppäsivät laivaan ja menivät Kea-saarelle. Pari vuotta myöhemmin kävi näin.


Ensimmäisen BJD-nukkeni, Cherylin, ostin ystävältä. Neito oli helppo hankkia, sillä kaveri otti sen mukaansa muuten vaan kun kävimme porukalla kahvilla ja ihastuin, ja kaveri olikin myymässä sitä. Huhtikuussa nukke kotiutui luokseni, mutta muuttokiireiden takia jäi vähän liian vähälle huomiolle. Tyyppi on kaunis kuin mikä. Nimeä mietin kauheasti ennen kuin tyyppi kotiutui ja en meinannut keksiä mitään. Kuitenkin kun neito saapui kotiin, avasin paketista ja vähän aikaa tutustuttiin, nimeksi tuli Cheryl. Ei varsinaisesti kenenkään mukaan, hän nyt vain oli Cheryl. En ole aiemmin miettinytkään Cheryl nimeä, vaikka olen miettinyt omille kaukana tulevaisuudessa mahdollisesti oleville lapsille nimiä niin suomalaisista nimistä kuin brittinimistäkin. On mahdollista, että Cheryl nimi on jäänyt mieleen, kun joskus aiemmin ihastuin Cheryl Colen Parachute -biisiin.

Koska hurahdin noihin nukkeihin, niin seuraava on jo tulossa. Nimikin on valmiina. Tytöstä tulee April. April on nimi, jota olen miettinyt antavani joskus omallekin lapselle. Vaikka en keväästä pahemmin pidäkään, April nimenä on jostain syystä mun mielessä syksyinen. Uuden nuken nimeksi April oli helppo valita, kun sopii Cheryliin.

Joskus pienenä päätin, että jos saan joskus kaksostytöt, niiden nimeksi tulevat Lilli Maria Eveliina ja Lotta Rosa Aleksanda. Toiset ja kolmannet nimet tulevat lapsuudenystäviltäni, Lotta tulee kuolleena syntyneestä isosiskostani, Lotta Siiri Sofiasta ja Lilli on yksi lapsuudenaikaisista aikuisystävistäni, johon tutustuin kun perheemme oli matkalla Korfulla vuonna 2000. Näille nimille tulee kuitenkin todennäköisesti joskus lähi- tai vähän kauempana tulevaisuudessa käyttöä, sillä haaveilen joidenkien pienempien pukipuki-nukkekaksosien ostamista. Jos joskus myöhemmin tulevaisuudessa tulee ajankohtaiseksi, niin kaksostytöille täytyy keksiä uudet nimet.

Yksittäisiä kivoja nimiä, joita oon joskus miettinyt nukelle tai lapselle, on mm. Lumi, Beatrice, Lilja, Silja, Elena.

Poikanimiä mulla ei kauheasti ole. Lähinnä Kai, joka tosin suomenkielisenä tuntuu tyhmältä sanan kaksoismerkityksen takia. Kai on erään ystäväni ennen käyttämä nimimerkki, ja haluaisin nimetä nuken tai lapsen joskus hänen mukaansa. Pojannimistä oikeastaan ainut mitä olen miettinyt, on kolmanneksi nimeksi Joonatan, mutta siskoni pojan kolmas nimi on Joonatan, joten se on varmaankin poissa laskuista.

Vaikka tätä blogia tuskin kukaan lukee, niin laitan loppuun vielä kysymyksen: Millaisia nimiä olette antaneet / miettineet ja millaisia merkityksiä niillä on teille?

Muutoksen tuulet

Onpa päivittämisessä ollut pitkä tauko. Elämässä on tapahtunut melko paljon muutoksia. Tai jos totta puhutaan, viimeisen puolen vuoden aikana mun elämän kaikki isot asiat ovat muuttuneet. Siirryin palkattomasta työharjottelusta työhön, eläkkeeltä työelämään, veropummista veronmaksajaksi. Erosin pitkästä suhteesta (jota en ala tässä puimaan). Muutin. Ja kokeilin viikon ajan olla jotain muuta kuin punatukkainen (en osannut).

Työ
Uusi työ löytyi sattumalta, isäni tehtyä konsulttihommia kyseiselle firmalle. Isän suositeltua minua, pomo otti minuun yhteyttä. Seitsemän minuuttia kestäneen haastattelun jälkeen sain työn. Aloitin 11.4., joten olen ollut tänään tasan neljä kuukautta töissä. Tulen vieläkin joka aamu onnellisena ja mielissäni töihin. Olen töissä paikassa, jossa olen ainut nainen. Olen töissä paikassa, jossa voin sanoa pomolle, että "nyt ei kerkeä, on peli kesken". Olen töissä paikassa, jossa lounaalla voidaan puhua miesjunista ja spermapitsoista. Olen töissä paikassa, jossa voin laittaa oman toimistoni seinälle kuvan Solid Snakesta. Olen töissä paikassa, jossa kukaan ei vahdi tulemisiani ja menemisiäni. Olen töissä paikassa, jossa voin kommunikoida työkavereiden kanssa irkin välityksellä. Olen töissä paikassa, jossa voin aamuisin laulaa Total Eclipse of the Hearttia ilman että kukaan kuulee. Ja mikä parasta, olen töissä paikassa, jossa viihdyn ja työssä, joka kiinnostaa. Ja josta saa palkkaa.

Koti
Ostin asunnon. Minä. Ostin. Asunnon. Kaksi huonetta, keittiö, kylpyhuone, pesukone, kokonaan minun. Makuuhuoneessani on yksi violetti seinä, olohuoneessa on punainen. Isi maalasi. Lattiana on ostohetkellä olleen muovimaton sijasta pähkinän värinen laminaatti. Isi asensi. Huonekaluja vielä vähän puuttuu, mutta koti alkaa olemaan jo kuosissa. Keittiöön mahtuu kaksi ihmistä tekemään ruokaa, keittiöstä olohuoneeseen on ikkuna, jota varten ostin kyniä, joilla voi piirtää lasiin. Kämpässä on ikkunalaudat. Ja sälekaihtimet. Näkymät ovat puustoon ja kuulemma talvella näkee järvelle asti.

Life is so confusing.

kirpparilöytöjä

Viime aikoina on taas tullut käytyä paljon Centrum-kirpparilla. Varasin sinne pöydänkin taas, eli kannattaa vilkaista ajalla 20.-27.3. pöytä 13.

Pari viikkoa sitten löysin kirpparilta kivan kassin kahdella eurolla. Kassi on jo testattu ääriolosuhteissa (tai niin ääriolosuhteissa kun mun käytössä joutuu), eli tungettu parin viikon takaisella Turun reissulla täyteen tavaraa, sisältäen mm. läppärin. Pinssi on Paloma Hannosen eduskuntavaalipinssi. (Monimuotoinen-logoa saa myös painettuna paitaan tai kassiin jne.)


Yleensä en osta kirpparilta vaatteita yli kahdella eurolla, mutta löysin violetin kietaisupaidan kolmella eurolla, ja juuri tuo violetti on lempivärini. Ostin paidan sovittamatta, joten se on vähän lyhyt, mutta muuten oikein kiva. Hinta oli kolme euroa.


Harmittavan tyhjillään on taas tuo Centrum, mutta jospa se taas vilkastuisi vähitellen.

kaksipuoleinen

Ihana äitini tykkää ostella tuliaisia (jopa ihan tavalliselta kauppareissulta), ja usein tyylimme eivät kohtaa, mutta ulkomailta (muistaakseni Ranskasta) tuomansa messinkinen koru on päätynyt jopa ihan käyttöön. Väärinpäin tosin. Etupuolella on kimallusta ja timuleita, enkä ole oikein kummankaan ystävä, mutta toisella puolella on kiva kaiverrus.

mesiaurora

Askartelin itselleni noin kuukausi takaperin viikonlopun aikana nettisivut pystyyn, kun piti saada TAMKin ennakkotehtäviä varten valmiiksi. Muistin taas miten paljon nautin koodaamisesta. Mukavat kaksi päivää, istua koneen edessä intensiivisesti kahvin kanssa ja koittaa löytää vikaa koodista, kun asiat eivät toimi kuten pitäisi. Sain kuitenkin ajoissa valmiiksi. Ostin itselleni myös domainin. Sivut löytyvät osoitteesta mesiaurora.org. Värimaailma pysyy tuollaisenaan, mutta sisältöä tulee lisää vähitellen ja taustakuva tulee varmaankin muuttumaan.

Päivän asu

Oon yleensä laiska pukeutuja, laitan jonkun yksinkertaisen paidan ja alaosan. Oon viimeisen vuoden aikana ruvennut ostelemaan erilaisia vaatteita ja opetellut käyttämään niitä, ja vähitellen jopa opetellut asustamaan (lähinnä käyttämään koruja).

Ellokselta tilaamastani valkoisesta tunikasta en ole ollut ihan varma, mutta uhmasin omaa epävarmuuttani ja laitoin sen tiistaina päälle. Hameena on myös ellokselta tilaamani farkkuhame ja vihreän aluspaidan kanssa laitoin vihreät sukkahousut (vaikka ei kuvassa vihreältä näytäkään).

Tässä siis päivän asu 02.03.2011

tunikai!

Viimeisen viikon aikana mun vaatevarasto on kasvanut neljällä tunikalla.


Punaruutukuvioisen tunikan löysin eilen torstaina, kun ystäväni soitti ja pyysi seurakseen etsimään hänelle housuja. Housunmetsästyksen ohessa löysin itselleni tämän tunikan. Siinä on jotain koulutyttömäisen viehättävää, joten ei tarvinnut kauhean pitkään miettiä ostaako vaiko eikö osta. Vasemmassa rintataskussa lukeva "Prerry by only"-teksti näyttää enemmänkin "preppy by orly". O'rly?


Harmaan tunikan löysin h&m:n alennusmyynnistä seitsemällä eurolla. Ostin sen sovittamatta, mutta sopikin oikein hyvin.


Valkoisen tunikan tilasin elloksen nettikaupan alennusmyynnistä. Hinta 13 euroa. Tämä taitaa jäädä odottelemaan kesäisempiä ilmoja.


Vihreä tunika löytyi kirpparilta, hinta 3 euroa. Pohdin vieläkin onko tämä liian jotain makuuni, mutta kokeilen laittaa sen päälleni joku päivä ja katsoa meneekö se uudelleen kiertoon. Kankaasta tykkään hurjasti.

poisonous

Kaunottaren ja Hirviön Bellen lisäksi lapsuuden sankareitani on Poison Ivy Batmanista. Pidin paljon erilaisista sarjakuvista ja Batman oli suosikkejani. Poison Ivy on pienen merenneidon ohella syy minkä takia minulla on punainen tukka. Olen myös postcrossingin kautta saanut mahtavan Poison Ivy-kortin, josta tosin ei tähän hätään ole kuvaa.







Muratti eli Ivy on myös lempikasvini, pidän köynnöskasveista ja muratin lehtien muoto miellyttää minua. Tämän takia otin joulukuussa uuden tatuoinnin, murattiköynnöstä oikeaan käteen. Tämä tatuointi on viides tatuointini.

12 months

Tein itselleni Spotifyyn soittolistaa nimeltä 12 months. Oon miettinyt sitä jo pidempään, etsisin jokaisen kuukauden nimellä biisin ja tekisin soittolistan. Joidenkin kuukausien nimellä löytyi useampiakin biisejä, jotka laitoin soittolistaan.

Tammikuun biiseistä lempparini on Rachelle van Zantenin January. Tämän biisin löysin sattumalta jo pari vuotta sitten, ja olen tätä jo kaksi talvea kuunnellut. Muista Rachelle van Zantenin biiseistä en niin ole innostunut, mutta Januaryyn olen tykästynyt.

Helmikuun biisiksi ajattelin alunperin Josh Grobanin February Songin, koska Josh Grobanin ääni iskee jonnekin syvälle takaraivoon. Spotifyn February-nimisiä biisejä selatessani löysin kuitenkin ehkä jopa yhden kaikkien aikojen kauneimmista lauluista: Dar Williamsin February. Biisi on vuodelta 1996 ja ihmettelen, miten ja miksi en ole aiemmin törmännyt tähän esittäjään. Olen nyt nelisen päivää kuunnellut biisiä repeatilla yötä päivää.

Maaliskuulle löytyi aika huonosti biisejä, ja kaikki March-nimisten tai -alkuisten biisien nimet viittaavat marssimiseen. Ainoa korvaa miellyttävä biisi oli Tingsekin March Moon. Tätä biisiä tuskin tulee kauhean paljon kuunneltua. Jos on vinkkejä maaliskuisille biiseille, niin saa antaa vinkkiä.

Huhtikuullekin löytyi aika huonosti miellyttäviä biisejä. Kaksi miellyttävintä olivat His Haircutin April 13th ja Delainin April Rain. His Haircutin-biisi kuulostaa jokaisella kuuntelukerralla aina vähän paremmalta, kun taas Delainin biisi on vähän liian tilulilu-metallia, että jaksaisin sitä pidemmän päälle kuunnella.

Toukokuun biisinä on immanuel elin May. Vähän jotain Coldplay-fiilistä, ja kun tämä on jonkin aikaa soinut taustalla, alkaa tässä olla vähän jo tarttumapintaa.

Kesäkuullekin on kaksi biisiä, molemmat nimiltään yksinkertaisesti June. Toinen on yhdeltä pitkäaikaisimmista lempibändeistäni, Diary of Dreamsilta ja toinen on aivan uusi tuttavuus, Lucy Schwartz. Diary of Dreamsia olen kuunnellut vuodesta 2003, ja vaikka sitä tulee harvoin kuunneltua, ei ole kauhean montaa biisiä josta en pitäisi. Lucy Schwartzin ääni miellytti heti ekalla kuuntelukerralla. Pidän kovasti erikoisista naisäänistä ja Lucylla sellainen on.

Heinäkuulle ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, että minkä biisin valitsisi. Katatonia July on yksi Katatonian parhaimmista biiseistä ja Katatonia taas on yksi parhaimmista bändeistä.

Elokuullekin löytyi vähän huonosti biisejä, mutta koska tykkään kuoromusiikista, yksinkertainen ja akustinen Anunan August miellyttää.

Syyskuulle sitten löytyikin taas paljon biisejä. Green Dayn Wake me up when september ends oli toki yksi itsestäänselvyyksistä syyskuun kohdalta, mutta Daughtryn ja Beady Bellen september-biisit on myös oikeen kivoja.

Lokakuun biisinä on vuodesta 2003 lähtien toiminut Evanescencen October, mutta koska sitä ei ole spotifyssä, piti etsiä joku muu. Hyvä että etsinkin, sillä löysin yhden tulevista lempiartisteistani. The Cranberriesin laulajan Dolores O'Riordanin October on ihan uskomattoman hieno biisi ja lyhyellä kuuntelulla myös kyseisen artistin muukin tuotanto miellyttää korvaa.

Marraskuulle oli monta melko hyvää biisiä, mutta poikarockin ystävänä yksi parhaita on Silversteinin November. Salaisena hiphopin ystävänä Sadistikin November löysi paikkansa soittolistalta ja myös Chase Coyn November on hieno biisi.

Joulukuulle oli helppo valita biisi. Linkin Parkin My December on vielä 9 vuoden jälkeen yksi kauneimpia biisejä, ja Josh Grobanin cover kyseisestä biisistä on myös upea.