Syksy on tulossa, voin haistaa sen. Aamuisin kun lähtee töihin, pelkkä huppari ei meinaa riittää takiksi ja sormia paleltaa. Uudessa asunnossa ei ole enää kokoajan kuuma, ja illat ovat pimeitä. Arkisin kaikkein parasta on tulla kirpeän viileässä aamussa töihin ja töistä päästyä mennä uuteen kotiin istumaan sohvalle ja neuloa samalla kun katselee leffoja. Ostin Novitan Kelo-lankaa, josta teen itselleni kelta-oranssit lapaset. En edes muistanut miten kivaa neulominen on.
Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani. Elän jotenkin kouluvuosittain, niin syksy tuntuu aina uudelta alulta, ja tekee mieli pistää elämä remonttiin ja aloittaa uusia harrastuksia. Syksyisin olen innokkaimmillani, ja haluaisin tehdä jotain uutta, muuttaa jotain elämästä. Toisaalta, koska olen perusluonteeltani angstisen melankolinen, syksy on turvallista aikaa. Kaipuuta, ikävää, melankoliaa...
Koska syksy tulee, myös soittolista muuttuu. Aiemmin listasin Spotifyyn tekemäni soittolistan jokaiselle 12 kuukaudelle, mutta syksyfiiliksissä teen listan syksyisistä biiseistä.
Tämän syksyn biisit
Viime talvena löysin Dolores O'Riordanin October-biisin. Kuuntelin tätä viime joulu- ja tammikuussa aika paljon, mutta biisi on fiilikseltään ihanan syksyinen, ja no, nimihän ihan vähän vain viittää syksyyn.
Yksi viime talven löydöistä oli myös Daughtryn September. Laulajan (joka on vissiin joku American Idol-kilpailija) ääni on älyttömän ihana, ja sopivassa mielentilassa tää melkein alkaa itkettämään (no, oikeen sopivassa mielentilassa mua itkettää ihan kaikki kuten tämä uutinen). In the middle of September we'd still play out in the rain. Nothing to lose but everything to gain. Reflecting now on how things could've been. It was worth it in the end.
Sadistikin November on huikea biisi. Muhun iskee kovasti räppimusiikki, johon on sämplätty (kaamea sama btw) klassista musiikkia. Biisi on sanoitukseltaan ja tunnelmaltaan älyttömän melankolinen - aivan sopiva siis syksyyn.
Haste the Dayn Autumn onnistuu musiikillaan kiteyttämään mun syksy-fiilikset. Haikeus, melankolia, ikävä, mutta silti jotenkin toiveikas.
Hungry Lucyn To Kill A King on melko uusi tuttavuus, mutta se on soinut viimeisen kuukauden aikana hyvin paljon. Oikeastaan koko Hungry Lucyn To Kill A King-albumi on ollut kuuntelussa, mutta nimikkobiisin lyriikat kolahtivat eniten. Tunnelmaltaan mahtavan syksyinen.
Jokavuotiset syksybiisit
Syksyn vakiobiiseihin kuuluu Evanescencen October. Olen kuunnellut kyseistä biisiä aina 1. lokakuuta vuodesta 2003 lähtien. Biisi kulkee mukana, vaikka kaikki muuttuisi. Lokakuu on lempikuukauteni, keskellä syksyä, mutta etenkin loppukuusta voi jo tuntea talven tulemisen. Aika usein ensiluntakin on satanut jo lokakuussa.
Viimeisen kolmen vuoden aikana syksybiisien joukkoon on sopivasti sujahtanut Porcupine Tree - Trains. Always the summers are slipping away, find me a way to making it stay osuu mainiosti syksyiseen melankoliaan ja pieneen menettämisen tunteeseen, vaikka en kirjaimellisesti kesää kaipaakaan.
Diary of Dreamsin End of Flowers on toiminut yhtenä syksynalottajaisbiiseistä jo vuodesta 2004. Diary of Dreams on yksi pitkäaikaisimpia lempibändejäni ja End of Flowers -albumi on yksi parhaista, mutta tää biisi on aika vähäisellä kuuntelulla, paitsi alkusyksyisin. Lyriikat ovat yksinkertaisuudessaan aivan mahtavat.
Pure Reason Revolutionin Goshens Remains ja Bullitts Dominae ovat syksybiisejä vuodelta 2008. Kuuntelin näitä kahta hurjasti 2008 kesällä ollessani Kangasvuoressa. Kahden viikon aikana loka-marraskuussa muuttuu luonto ihan käsittämättömän paljon. Kuljin tuolloin paljon Kangasvuoren metsässä ja kuuntelin näitä kahta biisiä.
Bleak Feat. Ana Johnsson – Fate
on elokuvasta Jadesoturi, josta pidän melko paljon. Koko leffa on visuaalisesti yhtä syksyä, ja tämä biisi taas kiteyttää (ainakin minulle) koko leffan syksyisyyden.
Anatheman Lost Control on kokonaisuudessa ihan uskomattoman hieno. Lyriikat iskee täysillä, ja biisi on kaikessa melankolisuudessaan tajuttoman syksyinen.
Apulannan Kaksoishuiput on lempibiisini koko bändiltä. Kuuntelin tätä pienenä, angstisena teininä pimeässä kynttilänvalossa. Vieläkin, 10 vuoden jälkeen, tykkään biisistä. Ei sitä vissiin kauhean paljon musiikkimaku oo muuttunut siitä kun olin 12.
Tori Amosin Cornflake Girl on tosi elokuinen biisi, ja vaikka logiikkani mukaan elokuu ei ole syksyä, niin tää kantaa kyllä pitkälle syyskuuhun, kun lehdet kellastuvat, mutta ei ole vielä sateista ja loskaista.
Emilie Autumn ei ole minulle yleisesti syksymusiikkia, vaikka esittäjän nimessä syksy onkin. Opheliac on kuitenkin ehdottomasti yksi syksyisimpiä biisejä tällä listalla. Syksyn melankolia ja äärettömän voimauttava biisi.
InMe:n Chamber on yksi kaikkien aikojen lempibiiseistäni, ehkä jopa se ykkönen. Parhaimmillaan biisi on syksyllä, kun ulkona sataa, kämpässä palaa kynttilät ja makaa maassa pimeässä.
Alien Ant Farm on yksi guilty pleasure -bändeistäni. Heidän Summer-biisinsä kertosäe nuorempana kiteytti minun koko minuuteni, ja ehkä se nykyäänkin vähän pätee. Tried to give you summer, but I'm winter. Wish I could make you spring, but I fall so hard.
Poets of the Fall on yksi lempibändeistäni ja suurin osa heidän biiseistään ovat syksybiisejäni. Valikoin tähän listattavaksi tämän hetken lempibiisini, Clevermindin. Ihan vain, koska lyriikoissa sanotaan Look the leaves are dead, the moments gone, there's no surrender.
Jos joku sattuu tätä lukemaan, niin olisin kiitollinen, mikäli suosittelisit jotain omia syksybiisejäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti