Olen viime aikoina pariinkin otteeseen myynyt roinaa kirpputorilla ja se on saanut aikaan inventaarioinspiraation kaiken roinan suhteen. Kun vaatekaapit ja -säkit on käyty läpi, vuorossa on koruinventaario. Säilytän lempikorujani Ikeasta ostetussa koristekorupuussa ja muut asuvat epäjärjestyksessä rasiassa. Inventaariota tehdessä löysin monta unohtunutta aarretta, mutta myös paljon koruja, joita en ole koskaan käyttänyt.
Fatiman käsi on mulle tärkeä symboli. Ihastuin siihen jo 11-vuotiaana, jolloin sain isältä Tunisiassa lahjaksi sievän Fatiman käsi-riipuksen. Tämä on uudempi, ostettu Marokosta kesällä 2009. Varmaankin käyttökoruista lempikoruni, ja tätä tulee pidettyä paljon. Otin kesällä fatiman käsi -tatuoinnin. Fatima Zahra oli Profeetta Muhammedin tytär, mutta mulle Fatiman käsi symboloi rauhaa, voimaa ja turvaa. Marokosta ostin lentokentältä myös Fatiman käsi-teemalla rannekorun. Violetti on lempivärini, joten ei ollut kauhean vaikea valita minkä värisillä kivilla korun halusin. Mulla on vaan turhan kapeat ranteet, niin ei rannekoruja kauheasti voi käyttää. 
Korvakoruista mun lempikorut on roikkuvat vähän helmiäisehköt hopeat pisarat. Sain ne 2003 lahjaksi ystävältä, joka on jo jäänyt jonnekin historiaan, mutta korut on jääneet ja, vaikka harvoin käytän, on ne kauneimmat korvakorut mitä mulla on. Venytysten takia ei voi kauheesti muita koruja pitää, mutta roikkuvia koruja tulee välillä pidettyä. 
Vihreän lasisen sydänriipuksen sain ystävältäni 20-vuotislahjaksi yhdessä maailman hienoimman säästölippaan kanssa. Kyseisestä lippaasta on itseasiassa tämä blogin otsikkokin peräisin. Riipusta en ole juuri pitänyt ja se onkin saanut uuden kodin verhotangolta roikkumassa muutaman kristallin kanssa. 
En yleensä pidä kalevala -koruista, mutta niitä on tässä vuosien varrella kolme minulle siunaantunut. En niitä juuri käytäkään, kaikilla on historiansa ja tunnearvonsa. Sain kummitädiltäni rippilahjaksi Kalevalan ristin. Yksinkertaisuudessaan vallan kaunis, ja koska risti ei minulle uskonnollisena symbolina merkitse mitään, olen sitä muutamat kerrat pitänyt. 
Sain entiselta heilaltani Kalevalan helinä-käädyn joululahjaksi. Vaikka suhde päättyikin jokseenkin ikävästi, on koru silti kaunis. En ole sitä kuin kerran pitänyt, ja aika harvoin tulee niin juhlavia tilaisuuksia, että tällaisen korun voisi laittaa. Koru on sitä tilaisuutta odottelemassa omassa lahjarasiassaan.
Vanamo-rannekorun sain isoveljeltäni (tai asuinpaikkansa hoitohenkilökunta sen oli valinnut) lahjaksi. Se on hieman liian iso ja tuppaa tippumaan, joten en sitä enää uskalla käyttää paitsi hyvin harkitusti.
Koruja on lisää noin miljoona ja viisi, tähän valikoin tärkeimmät joista oli mahdollista saada edes jotenkin siedettäviä kuvia. Muita mainittavan arvoisen tärkeitä:
- Siskoni kummitädin minulle Egyptistä rippilahjaksi tuoma kultainen koru, jossa on hieroglyfein kirjoitettu nimeni.
- Pikkuveljeltäni saama koristeellinen sydänriipus
- Isältäni saama fatiman käsi -riipus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti