Koruinventaario

Olen viime aikoina pariinkin otteeseen myynyt roinaa kirpputorilla ja se on saanut aikaan inventaarioinspiraation kaiken roinan suhteen. Kun vaatekaapit ja -säkit on käyty läpi, vuorossa on koruinventaario. Säilytän lempikorujani Ikeasta ostetussa koristekorupuussa ja muut asuvat epäjärjestyksessä rasiassa. Inventaariota tehdessä löysin monta unohtunutta aarretta, mutta myös paljon koruja, joita en ole koskaan käyttänyt.



Fatiman käsi on mulle tärkeä symboli. Ihastuin siihen jo 11-vuotiaana, jolloin sain isältä Tunisiassa lahjaksi sievän Fatiman käsi-riipuksen. Tämä on uudempi, ostettu Marokosta kesällä 2009. Varmaankin käyttökoruista lempikoruni, ja tätä tulee pidettyä paljon. Otin kesällä fatiman käsi -tatuoinnin. Fatima Zahra oli Profeetta Muhammedin tytär, mutta mulle Fatiman käsi symboloi rauhaa, voimaa ja turvaa. Marokosta ostin lentokentältä myös Fatiman käsi-teemalla rannekorun. Violetti on lempivärini, joten ei ollut kauhean vaikea valita minkä värisillä kivilla korun halusin. Mulla on vaan turhan kapeat ranteet, niin ei rannekoruja kauheasti voi käyttää.









Korvakoruista mun lempikorut on roikkuvat vähän helmiäisehköt hopeat pisarat. Sain ne 2003 lahjaksi ystävältä, joka on jo jäänyt jonnekin historiaan, mutta korut on jääneet ja, vaikka harvoin käytän, on ne kauneimmat korvakorut mitä mulla on. Venytysten takia ei voi kauheesti muita koruja pitää, mutta roikkuvia koruja tulee välillä pidettyä.







Vihreän lasisen sydänriipuksen sain ystävältäni 20-vuotislahjaksi yhdessä maailman hienoimman säästölippaan kanssa. Kyseisestä lippaasta on itseasiassa tämä blogin otsikkokin peräisin. Riipusta en ole juuri pitänyt ja se onkin saanut uuden kodin verhotangolta roikkumassa muutaman kristallin kanssa.








En yleensä pidä kalevala -koruista, mutta niitä on tässä vuosien varrella kolme minulle siunaantunut. En niitä juuri käytäkään, kaikilla on historiansa ja tunnearvonsa. Sain kummitädiltäni rippilahjaksi Kalevalan ristin. Yksinkertaisuudessaan vallan kaunis, ja koska risti ei minulle uskonnollisena symbolina merkitse mitään, olen sitä muutamat kerrat pitänyt.








Sain entiselta heilaltani Kalevalan helinä-käädyn joululahjaksi. Vaikka suhde päättyikin jokseenkin ikävästi, on koru silti kaunis. En ole sitä kuin kerran pitänyt, ja aika harvoin tulee niin juhlavia tilaisuuksia, että tällaisen korun voisi laittaa. Koru on sitä tilaisuutta odottelemassa omassa lahjarasiassaan.









Vanamo-rannekorun sain isoveljeltäni (tai asuinpaikkansa hoitohenkilökunta sen oli valinnut) lahjaksi. Se on hieman liian iso ja tuppaa tippumaan, joten en sitä enää uskalla käyttää paitsi hyvin harkitusti.







Koruja on lisää noin miljoona ja viisi, tähän valikoin tärkeimmät joista oli mahdollista saada edes jotenkin siedettäviä kuvia. Muita mainittavan arvoisen tärkeitä:
- Siskoni kummitädin minulle Egyptistä rippilahjaksi tuoma kultainen koru, jossa on hieroglyfein kirjoitettu nimeni.
- Pikkuveljeltäni saama koristeellinen sydänriipus
- Isältäni saama fatiman käsi -riipus

Vuohenmaitoa ja kauraa

Olen jo pitkään ollut kyllästynyt kauppojen kasvonpuhdistusaineisiin. Puhdistusemulsiot, -geelit, kasvovedet, meikinpoistoaineet... Meikkien poistaminen ja kasvojen puhdistaminen on jäänyt iltaisin vähän turhan usein suorittamatta, ensin kun pitäisi poistaa meikit, ja sitten putsata naama ja kasvovedet, ja pumpulin hitusia on sitten sormissa ja silmissä... Poistamatta jääneet meikit sitten kirvelevät aamulla silmissä ja iho tuntuu inhottavan kireältä, joka tekee aamusta poikkeuksetta paskan.

Kävin keväällä Tampereen käsityömessuilla, ja kierrellessäni siellä, jäin haistelemaan Saunakammarin kojulle erilaisia saippuoita. Jäin sitten juttelemaan myyjän kanssa, ja koitin keksiä tekosyitä miksen voisi ostaa saippuoita. Saippuoita oli ihania värejä ja tuoksuja, mutta minulla on normipalasaippuoita paljon jo muutenkin, ja niitä ei tule paljoa käytettyä. Perustelin aralla iholla, etten voi ostaa normisaippuoita, jolloin myyjä esitteli vuohenmaito-kaura -saippuan. Estelin vähän, mutta en keksinyt hyvää tekosyytä ja koska myyjä oli hurjan mukava, ostin palan sitä. Myyjä vielä mainitsi, että käyttää sitä itse kasvojen puhdistukseen.

Unohdin saippuan sitten pariksi viikkoa, kunnes järjestelin pienessä vessassa kosmetiikkaroiniani ja löysin saippuan. Leikkasin sen sitten veitsellä kolmeen osaan, ja otin osan sitä käyttöön. Saippua vaahtoutuu ihanan pehmeäksi vaahdoksi, ja meikit poistuvat helposti, ja iho jää ihanan tuntuiseksi. En käytä enää edes kasvovettä, sen verran hyvältä iho tuntuu pesun jälkeen. Rasvaakaan ei tarvitse juuri laittaa. Tiedä sitten mitä kosmetiikka-alan ammattilaiset tästä sanoisivat, mutta minä en ole löytänyt mitään ihanampaa, helpompaa ja parempaa.



Posti toi tänään kolme tilaamaani palaa tätä saippuaa. Vaikka ensimmäisestä olen käyttämässä vasta toista osaa niistä kolmesta joiksi sen aluksi jaoin, tilasin kerralla kolme, sillä annoin yhden palan ystävälle kokeiltavaksi. Riittääpä saippuat ainakin hurjan pitkään. Tai mikäli maltan, saattaa joku saada joululahjaksi palan tätä.

kotovasiya by tukituk

Postcrossing on nerokas harrastus. Sitä voi harrastaa ihan mitättömällä vaivalla, tai siihen voi panostaa niin paljon kuin haluaa. Itse panostan kunnolla, ja saan kovasti tyydytystä ja iloa siitä kun kortin saaja on iloinen saamastaan kortista. Itse postcrossaan enemmänkin lähettämisen ilosta, en vain saadakseni kortteja. On se silti välillä turhauttavaa, kun itse miettii jokaisen lähettämänsä postikortin vastaanottajan profiilin mukaan, mutta sitten saa jonkun ilmaiskortin, jossa takana lukee pelkästään "greetings from xxx". Itse toivon profiilissani, että ihmiset kirjoittaisivat jotain itsestään, kertoisivat nimestään tai kirjoittaisivat jotain kielellään tai lempibiisiensä lyriikasta pätkän. Useimmiten tulee kuitenkin kivoja kortteja.

Profiilissani on korttitoivelistassa monia lastentarinoiden- tai sarjojen hahmoja, ja monet ovat lähetelleet paikallisten sarjojen ja tarinoiden hahmoja. Sain kesäkuussa yllättäen Venäjältä tällaisen kortin, vaikka tämä ei suoranaisesti mihinkään profiilini toivekohtaan osunut. Tämä oli toinen kortti, jonka lähettäjä lähetti, sillä edellinen ei ollut koskaan tullut minulle asti. En ollut aiemmin nähnyt näitä kotovasiya by tukituk -kortteja, mutta vaikka kortti on hauska ja kiva, ei se jäänyt erityisesti mieleen. Kortteja tulee niin paljon, jos lähettää aktiivisesti, ja saatuani kortin laitoin sen vaan samantien vintin oveen sinitarralla.


Tänään sain postissa sitten toisen saman sarjan kortin ja muistin tuon aiemmin saamani kotovasiya-kortin. Ilmeisesti nämä kortit ovat vähän kuin paikallinen kiroileva siili. Tykästyin tähän korttiin niin, että piti laittaa postcrossing-profiiliin toiveisiin nämä. Tuolta nettisivuilta löytyy vaikka mitä hauskuuksia. Toivottavasti saan näitä pian lisää. Pitänee ehkä järjestää näille joku oma kohta, mikäli niitä alkaa tulemaan.

Ensilumi

Viime viikolla tuli ensilumi. Yöllä oli pakko käydä kuvaamassa piha.

Lempivaate, osa 2

Olen viettänyt viimeisen neljän vuoden aikana suurimman osan ajastani kotona, ja minulla alkaa olemaan aika kattava olovaatekokoelma. Isoja t-paitoja on kertynyt vuosien varrella jumalaton määrä ja äskettäin käytyäni läpi kaikki viiden vuoden ajan mukana kulkeneet vaatesäkit, löysin mahtavia paitoja. Etenkin näin syksyisin isot t-paidat ovat kotipaidoista parhaita, voi koneella istuessa laittaa polvetkin paidan alle. Kesällä isot paidat ovat riittävän viileitä, eivätkä liimaannu ihoon.

Lempiolopaitani on vihreä maastokuvioinen iso t-paita. Tämä jäi erossa minulle, ja koska se on kulahtanut ja iso, se on pehmeä ja lämmin. Minulla on muutenkin joku maastokuviokausi meneillään, olen kasvattanut vaatekokoelmaani maastokuvioisilla housuilla, kahdella paidalla ja hamekin on tekeytymässä. Joskus.














Tämä paita on isosiskoltani lähtöisin. Paita on myös iso, kauhtunut ja kulahtanut, joten aivan täydellinen olopaita. Tämä on kulkenut mukana todella monta vuotta. Löysin tämän viime syksynä, kun kävin läpi vanhempieni vintillä olevia tavaroitani, jotka olin pakannut pois kun muutin Tampereelle. Aivan kauheahan tämä on, mutta silti ja juuri siksi niin mahtava.

Lempivaate, osa 1

Uusimmassa Trendi-lehdessä oli esitelty viiden ihmisen lempivaate. Olen loputon materialisti vaatteiden (ja elokuvien ja musiikin) osalta. Säilytystilaa vaatteille on vähän, mutta pienellä järjestelyllä saan aina lisää ja lisää (ja lisää) vaatteita tungettua kaappeihini. Olen koittanut kuitenkin myydä vaatteita, joita en käytä ja koitan opetella ostamaankin vaan sellaisia, joista olen varma, että käytän. Toistaiseksi tämä on vasta opettelun asteella, ja kiertelen lähes päivittäin vaatekaupoissa kuluttaakseni aikaa.

Nykyään tosin harvemmin ostan enää vaatekaupoista ja olen viimeisen vuoden aikana tilannut hurjan määrän vaatteita Ellokselta postimyynnistä. Luottorajani sinne nostettiin keväämmällä 400 eurosta 600 euroon, ja sieltä on tullut hetken mielijohteesta tilattua monenlaista turhaa. Nyt olen päättänyt maksaa velan pois ennen kun tilaan lisää, mutta velkaa on vielä noin 400 euroa jäljellä.

En seuraa muotia, enkä oikein ymmärrä asioista mitään, ja vaatteetkin ostan tasan sen takia, että sattuu näyttämään kivalta. Kotona vasta ensimmäisen pesun aikaan tajuan katsoa, että voiko kyseistä vaatetta edes pestä. Olen onneksi laiska ja yksinkertainen pukeutuja, joten lähes kaikki vaatteeni voi pestä 40 asteessa. Pitäisi opetella vastuullisemmaksi kuluttajaksi, mutta se on vielä vähän työn alla. Huomaan tekeväni myös paljon lohtushoppailua, jolloin ostan mitä vain ihan ostamisen ilosta. Askartelutarvikkeisiin olen kuluttanut useita satoja euroja, ja harrastus on vielä todella lapsenkengissään. Onpahan valmiiksi, jos joskus tarvitsee.

Minulla on ihan älytön määrä vaatteita, mutta huomaan mieluiten käyttäväni aina tiettyjä vaatteita. Viihdyn paremmin hameissa kuin housuissa, ja hameita minulla onkin reilusti toistakymmentä. Lempihameeni on Ellokselta tilattu skottiruudullinen punainen vekkiminihame (tälle lienee muotipiireissä parempiakin nimiä, mutta aiheesta mitään ymmärtämättömänä käytän tätä nimeä). Ostin tämän jo kesällä ja odotin syksyä hulluna, että pääsen tätä käyttämään. Yleensä olen vierastanut lyhyitä hameita, mutta tämän kautta olen alkanut viihtyä lyhyemmissäkin. Tiedä sitten onko se hyvä asia... Tätä kirjoittaessa pitikin ensimmäistä kertaa tarkistaa mitä hame sisältää ja miten se pestään. Pesu kolmessakympissä, päällys 50% akryyliä, 25% villaa ja 25% polyesteriä, ja vuorihame 100% polyesteriä. Ei siis erityisen laadukas, mutta kiva ja nätti.

Täydellisen illan ainekset

Eräs ystäväni joskus kuvaili itseään fiilisnarkkariksi, ja tunnustan itsekin olevani sellainen. Yksi syy miksi rakastan syksyä ja talvea, on pimeät illat. En tiedä parempaa tapaa rentoutua kuin fiilistellä pimeänä iltana kynttilän valossa hyvää musiikkia kuunnellen. Samainen ystävä on tutustuttanut minuun muutamaan muuhunkin asiaan, jotka ovat jo monen vuoden ajan olleet tärkeä osa syysillan huumaa: Love Actually -elokuva ja Uskollinen Ystävä -tee.

Minulle täydellisen illan aineksiin kuuluu Love Actuallyn lisäksi joulusuklaa. Löysin kaupasta tänään joulusuklaata ensimmäistä kertaa tänä syksynä, ja kuten joka syksy vuodesta 2003 lähtien, joulusuklaan bongatessani soitin ensimmäisenä äidille. Pakkohan sitä oli levyllinen heti ostaa. Rakkaussuhde Love Actuallyyn on yhtä pitkä kuin joulusuklaankin kanssa. Rakastuin elokuvaan jo sen ensimmäisten minuuttien aikana. Olin elokuvissa fiilisnarkkari-ystäväni kanssa ja ulos tullessamme leijaili ensilumi hiljalleen maahan, ja käveltiin käsikynkässä katulamppujen valossa bussipysäkille. Sen jälkeen olen katsonut elokuvan vähintään neljä kerta vuodessa. Love Actually on ehdottomasti lempielokuvani, sen voin katsoa mihin tahansa mielentilaan. Se on ainoa takuuvarma asia maailmassa, jolla saa ahdistuksen ja masennuksen syrjään, ainakin hetkeksi. Kaksi tuntia ja kolme minuuttia pelkkää hyvää oloa. (Usein toki hyvää oloa myös kyynelten muodossa.) Siihen ei vaan voi kyllästyä.

Tämän illan fiilistely jatkuu Harmajan, omenamehun, kynttilöiden ja pyykinpesun merkeissä. Mitkä asiat kuuluvat muiden täydelliseen iltaan?

Minäminäminäminä

Koska kaikki aloittavat bloginsa kertomalla itsestään, niin teen minäkin. Synnyin uuden vuoden aattona kohta 22 vuotta sitten, kasteessa sain nimekseni Kea Mesi Aurora. Koko lapsuuteni ajan inhosin nimeäni, olisin halunnut olla Laura. Tai Belle, koska Kaunotar ja Hirviö. Peruskoulun loputtua aloin sietämään nimeäni, ja nykyään en haluaisi olla mikään muu.

Tällä hetkellä asun Jyväskylässä, maailman ihanimmassa pienessä yksiössä omakotitalon yläkerrassa. Muutin omilleni 16-vuotiaana pieneen yksiöön Tampereelle Härmälään, ja näiden viiden vuoden aikana olen muuttanut 15 kertaa, kolmen kaupungin välillä. Jämsässä asuinkin vain kaksi viikkoa. Tässä olen nyt asunut vuoden, ja kiirettä ei ole muuttaa pois.

Elämäni pyörii pienen arkeni ympärillä tätä nykyä, olen löytänyt maailman mahtavimman työharjoittelupaikan alalta, jota haluan opiskelemaan ja koska firmassa työntekijöitä ei ole monta, en ole mikään kahvinkeittäjä (vaikka kahvia paljon keitänkin) vaan olen päässyt tekemään Oikeita Asioita, ja tuntemaan itseni hyödylliseksi. Vielä kuuden viikon jälkeen tuntuu mahtavalta herätä joka aamu, pukea ja mennä töihin. Töiden ohella harrastan järjestötoimintaa Jyvionin hallituksessa ja aloittelen suunnittelemaan valmistautumista puolimaratoniin syksylle 2011. Solmin vuoden avioliiton kuntokeskus Elixian kanssa, josta on tarkoitus saada ponnahduslauta monipuoliseen liikuntaan. Kotona puuhastelen kaikkea pientä, tykkään askarrella kortteja ja neuloa, katsoa Frendejä ja satunnaisesti muitakin sarjoja, sekä vaihtaa järjestystä.

Isona haluaisin suunnitella ja ohjelmoida tietokone- ja konsolipelejä.

Uusi blogi

Vaikka minulla on jo kaksi blogia, olen pitkään suunnitellut kolmannen aloittamista. (Keijokin harrastaa)-blogi on blogi, jonne kerään askartelun aikaansaannoksiani ja Situations Absurduksen loin kerätäkseni sinne hyviä hetkiä. Tämän kolmannen blogin on tarkoitus olla aiheellisesti vähemmän rajattu. Paikka, jossa ei voi mennä ohi aiheen.

Joten tästä siis alkaa. Taas.